Amberian Dawn:in “Looking at You” -videon kuvaussessiot Turun logomossa 20.marraskuuta 2019. Samalla tehtiin myös “Makingof” -klippejä levy-yhtiötä varten.

Havaitsin kerran kyläillessäni Wilman luona Tallinnan rautatieaseman läheisyydessä että asunnon yläpuolella oli ullakko johon iltapäivästä paistoi aurinko luoden mageen tunnelman. No siitä rohkaistuneena kysäisin Wilmalta josko hän haluaisi olla mallina muutamalle otokselle. Mielikseni hän suostui heti ja annoin vapaan “asuvalinnan” joten siihen itselläni ei ollut vaikutusta.

Näistä sessioista on kuvia mennyt mm. Ilta Sanomiin ja 7-päivää lehteen. Taisi Hymyssäkin olla joskus.

Tallinnaan muuttaessani on ollut paljon ravintoloita asiakkaina. Joten siitä johtuen on tullut otettua jos jonkun verran kuvia ruoka-annoksista. Ihminen syö suuren osan silmillään ja jos ateriaa valitessa saa sellaisen kuvan verkkokalvoilleen että “ei voi maistua hyvälle” niin sehän maistuu paskalle vaikka olisi kuinka voissa paistettu.

Siksi olenkin yleensä aina kiinnittänyt huomiota hyviin ruokakuviin kun ollaan alettu tekemään markkinoitia ravintoloihin. Tässä vain osa noista kuvista.. osa taitaa olla jo vuodelta 2014.. Laitan lisää jos viittin / muistan / jaksan…

Maatilalla syntyneenä on ensimmäiset kosketukset eläimiin olleet luultavasti hetken sen jälkeen kun olen sairaalan synnäriltä kapalossa kotiin tullut. Koko ikäni on joko kotona tai jollain naapurilla tai ystävällä ollut lemmikki joten suuri rakkaus eläimiä kohtaan on ollut aina. Toki joskus nuoruudessa lehmät eivät aina olleet niitä läheisimpiä nelijalkaisia mutta tänä päivänä kun niitä näkee jossain laitumella niin pieni kaiho nousee väkisin ja saa hymyn suupielille.

Niinkuin on varmaan selväksi tullut niin maalla olen syntynyt ja vaikka suurimman osan kaupungissa asunut on “maalaispoika” aina tuolla jossain joka silloin tällöin haluaa luonnon rauhaan. Suomessa on maailman kauneimpia luontoja ja sieltä saisi kuvia loputtomiin. Valitettavasti ei ole kameran kanssa tullut hirveästi kierrettyä rakasta maatamme mutta tämä täytyy vielä jossain vaiheessa korjata.

Ihmisten kuvaamisessa on aina omat haasteensa. Yleisesti ottaen kovin moni ei tunne itseään kameran edessä luonnolliseksi ja varsinkin tilanteet joissa “pitää saada hyvä kuva” on monesta asiasta kiinni. Esim. hääkuvaukset on niitä joihin en hirmu usein suostu. Mutta nekin missä olen kuvaajana ollut on jättänyt kyllä ihan hyvän mielen sekä kovalevyllisen kuvia joista sitten “se yksi” on valikoitunut kiitoskortteihin juhlanhumussa pyörineille vieraille.

Samon bändikuvaukset ovat oma “haasteensa”. Moni kuvaaja tekeekin niin että ottaa kaikista yksitellen ja valikoi sit sieltä parhaimmat “yhteispotrettiin” jolloin kaikilla on juuri sellainen ilme kun haluaa. Itse en siitä tyylistä pidä koska kuva on aina juuri “SE” hetki joka on jäänyt talteen. Jos nyt jotain alkaa naurattamaan tai jollain jää hymy pyllyyn niin souwat.

Parhaimmat palautteet olen saanut juuri niistä kuvista jolloin olen onnistunut “vangitsemaan” sen sekunnin sadasosan ja tunteen juuri sillä hetkellä. Sellaisia haluaisin ottaa enemmänkin.